Vihapuheen aika on ohi

Vihapuheen aika on ohi

Nyt kun lupaava kansalaisjournalismin kasvualusta eli SOME on mitä suurimmassa määrin muuttunut haisevaksi tunkioksi, on hyvä maine entistä uhanalaisempi. Yritys, jolla ei ole kriisiviestintäsuunnitelmaa, on pulassa.

Julkinen keskustelu kärjistää, vastakkain asetetaan milloin naiset ja miehet, opettajat ja vanhemmat, persut ja maahanmuuttajat. SOMEssa kuka tahansa voi purkaa turhautumisensa väittämällä lähes mitä tahansa, mistä ja kenestä tahansa. Mikään ei yhdistä ihmisiä niin hyvin kuin yhteinen vihollinen – siinä on vihapuheen suosio. SOMEn pöhinässä yritysten ja virkamiesten maine voi joutua kohtuuttoman kovalle koetukselle.

Tilannetta ei ole helpottanut se, että elämme lyhytjännitteistä tehotaloutta. Se mikä on totta tänään, saattaa olla toisin huomenna. Valta ei tunnu olevan kenenkään hyppysissä ja ylilyönneistä voi aina syyttää suhdanteita tai yrittää selittää asiat parhain päin. Media pyörii tiedonlähteillä kuin tuuliviiri.

Ennen julkista keskustelua oli helpompi hallita, koska tiedon pimittäminen oli helpompaa. Myös julkinen ajattelu oli harvojen yksinoikeus. Nyt kansalaisjournalisteja ja ajattelijoita on SOME pullollaan. Vihapuhe ja yksinkertaistaminen ärsyttävät, toisaalta en voi olla olematta vaikuttunut siitä, kuinka paljon hyviä ajattelijoita ja ideoita pulpahtaa esiin SOMESSA tuon tuosta.

Uskon, että vihapuheen aika alkaa olla ohitse. Medialla on tässä tärkeä rooli. Suostuuko media luopumaan periaatteestaan bad news is good news? Turhan usein yksittäisten yksilöiden oksennus nostetaan uutisaiheeksi. Paljon parjatut gallupitkin ovat parempia kuin yksittäisten puskahuutajien uhkausten uutisointi.

En tarkoita epäkohtien salaamista, mutta positiiviseen sävyyn, selväksi ajateltu ja perusteltu puhe alkaa jo erottua hälystä edukseen. Läpinäkyvyydestä ja tarkasta argumentoinnista on toivottavasti tulossa arvo, jota vaaditaan entistä
enemmän julkisen tiedon ja päätöksenteon perustaksi. Sekä median journalistisiin käytäntöihin.