Kynsin hampain työssä kiinni

Uskallan ottaa puheeksi tärkeän asian, koska itse professori Ilkka Niiniluoto pohtii suomalaisen työilmapiirin tilaa tänään kirjoituksessaan Henkistä elvytystä tarvitaan (HS 27.10.2013).  Komppaan täysillä havaintoa siitä, että maahamme on juurtunut kiusallinen kielteisyyden kierre.

Olen työssäni konsulttina pistänyt merkille tilanteen, joka hämmästyttää ja oikeastaan surettaa minua.  Joissakin työilmapiiriltään kilpailuhenkisissä yrityksissä koetaan talon ulkopuolisen asiantuntijan uhkaavan omaa työtä sen sijaan, että nähtäisiin apu tervetulleena helpotuksena omaan työtaakkaan myös pitkällä tähtäimellä.

Yrityksen johtoporras saattaa antaa luvan käyttää ulkopuolista apua esimerkiksi tilanteissa, joissa oma väki on kiinni talon sisäisissä toiminnoissa, eikä pysty hoitamaan kunnolla mediasuhteita talon ulkopuolella.  Myös tehtävien järkevä organisointi ja toteutus saattaa kärsiä, jos työntekijä lähinnä sammuttelee tulipaloja liialliseksi käyneen työpaineen alta. Mutta mitä tekee tämä sinänsä taitava ja vastuuntuntoinen työntekijä? Luovuttaako hän osan tehtävistä ja niiden organisoinnista yritysjohdon luvalla ulkopuoliselle tekijälle?

 Ei, vaan tekee kahta enemmän töitä, läpi viikon yömyöhään asti, kunhan ei vaan tarvitse päästää ulkopuolisia omaa työtä sorkkimaan. Pitkällä tähtäimellä työntekijä uupuu, eikä pysty edes tulipaloja sammuttamaan. On käsissä burn out ja pitkä sairausloma.

Taitava konsultti tekee työnsä niin, että hänen työpanoksensa käy aikaa myöten tarpeettomaksi. Ulkoa näkee paremmin sisälle eli ulkopuolinen asiantuntija pystyy havaitsemaan, missä aikaa kuluu tarpeettomasti ja missä asioissa kukin saa parhaiten aikaan.  Joskus ulkopuolinen tekijä havaitsee myös, että yrityksestä ei ehkä löydy sellaista osaamista, joka on tarpeen ja suosittelee uuden tekijän palkkaamista.

Matalan suhdanteen oloissa ihmisistä kuoriutuu esiin selviytyjä, joskus tarpeettoman kovin asein.  Lähdetään kuin sotaan kohtaamaan seuraava työpäivä.

Kuten Niiniluoto mielipidekirjoituksessaan asian nasevasti ilmaisee: ”tarvitsemme henkistä elvytystä, joka taistelee ahneutta, ennakkoluuloisuutta, varovaisuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan. ” Voisiko sen paremmin sanoa?

Rennommalla otteella aivomme saavat sitä paitsi paljon enemmän aikaan. Sekään ei ole minun ajatukseni, vaan löysin tiedon samaisen Hesarin toisesta artikkelista Anna ajatusten muhia.  Eli kaiken kaikkiaan aika hyödyllinen aamuhetki kaikessa rauhassa sunnuntaina kahvikupposen ja aamiaisen ääressä.  Mukavia kahvihetkiä ja uutta työviikkoa!